Näkökulma: Liikuntapolitiikan laiminlyönti luo miljardien vuosilaskun

8.4.2019


Tulevissa eduskuntavaaleissa on laajasti kyse suomalaisten hyvinvoinnista. Liikunnan hyödyt kohdistuvat niin yksilöihin kuin koko väestöön. Terveyden edistämiseen satsaaminen tulee yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmaksi kuin sairauksien hoito.

Liikunta tutkitusti parantaa elämänlaatua, auttaa jaksamaan työssä ja koulussa, ehkäisee syrjäytymistä, edistää oppimista, antaa elämyksiä, parantaa toimintakykyä, helpottaa masennusoireita ja vähentää riskiä sairastua moniin yleisiin tauteihin.

Mitä pitempään ihminen pysyy terveenä ja työkykyisenä ja mitä vähemmän hän käyttää sairaanhoitopalveluita, sitä enemmän kansantalous kiittää.


Liikkumattomuudesta aiheutuu Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset (UKK-Instituutti 2018). Keski-Suomessa tämä tarkoittaa yli 160 miljoonaa euroa.

Liikkumattomuus on WHO:n mukaan jo neljänneksi suurin itsenäinen kuoleman riskitekijä. Lihavuus ja elintapasairaudet sekä niiden aiheuttamat kustannukset lisääntyvät samaa tahtia liikkumattomuuden kanssa. Riittävä liikunta ja hyvä ravitsemus ovat edelleen terveytemme perusta.

NYKYINEN EDUSKUNTA käsitteli ensimmäistä Suomessa tehtyä liikuntapoliittista selontekoa. Sen mielestä selonteosta tulisi kirjata tulevaan hallitusohjelmaan ainakin, että kaikkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon tulee liittää yhteiskunnassa liikkumisvaikutusten arviointi sekä vahva kirjaus kansalaistoiminnan elinvoimaisuuden edistämisen puolesta.

Urheiluseurat ovat kansalaistoimintamme selkärankaa eivätkä ne kaipaa lisää byrokratiaa, vaan keinoja toiminnan helpottamiseksi.

Eduskunnasta tuli 14.3. vahva tuki sille, että liikunnan ja urheilun budjettia tulee vahvistaa ja poikkihallinnollisuutta lisätä. Valtioneuvoston tulee nimittää opetus- ja kulttuuriministeriön johtama liikuntapolitiikan koordinaatioelin, jossa olisi edustus kaikista, tavalla tai toisella fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan edistämiseen liittyvistä ministeriöistä sekä tarvittaessa myös valtionhallinnon ulkopuolisia asiatuntijajäseniä, esimerkiksi järjestöistä.

Tarkoituksena olisi varmistaa korkealla virkamiestasolla, että jokaisella hallinnonalalla tehdään olennaisia asioita liikunnan edistämiseksi. Liikunta liittyy useille elämänalueille ja siksi sitä on edistettävä julkishallinnossa eri sektoreilla.

TÄLLÄ HETKELLÄ suomalaisen liikunnan rahoitus koostuu miltei pelkästään rahapelien (Veikkaus) tuotoista. Mielestäni yksi merkittävimmistä hyvinvointia tuottavista toimista ei saa olla riippuvainen siitä.

Valtion liikuntabudjetin rakennetta tulisi siis muuttaa siten, että liikuntaa ja urheilua rahoitettaisiin nykyistä enemmän budjettivaroista, jolloin järjestöjen sekä kuntien avustaminen ja kehittämistyö olisi paremmin ennakoitavissa.

Liikkuminen ei lisäänny väkisin tuputtamalla tai pelkästään ”ylhäältä” ohjeita antamalla vaan sillä, että jokainen löytää itselleen mielekkään tavan liikkua. Liikunnan olosuhteiden kehittämisellä aiemmin mainituilla valtakunnallisilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa hyvinkin paljon. Nykyisten liikuntapaikkojen korjausvelan määrä on suuri.

JOKAINEN ÄÄNESTÄJÄ itse kantaa ensisijaisen vastuun omasta hyvinvoinnistaan, mutta liikkumisen lisäämisen tulisi olla mukana kaikkien puolueiden vaaliohjelmassa ja ehdokkaiden mielissä.

Otetaan kaikki vaalipäivänä 14.4. askel tähän suuntaan: mennään lihasvoimin äänestyspaikalle ja jätetään auto kotipihaan.

Petri Lehtoranta

aluejohtaja

Keski-Suomen Liikunta ry